Tutustu Kartun kylään

Karttu on yksi Ikaalisten vanhimmista rekisterikylistä, rauhallinen maaseutukylä keskellä Ikaalista, pienen soutumatkan päässä kirkonkylän pohjoispuolella.

Karttu ei ole läpikulkupaikka. Kylään on tultava ”tullen”, mutta senpä takia voimme sanoa kuten edesmennyt kyläläinen, että täällä me asumme kuin Herran kukkarossa. Kartuntie lähtee Kolmostieltä, jäätie talvisin järven yli vastapäisestä Toivolansaaresta. 

Karttu on kuusi kilometriä pitkä pohjois- eteläsuuntainen niemi, melkein saari. Kylän päästä päähän mutkittelee kylätie, joka on pieni pätkä ikivanhaa Kyrön talvitietä. 

Karttuun kuuluvat myös Myllykarttu sekä keskustan kupeessa oleva Toivolansaari, joista käytännössä edellinen lasketaan omaksi kyläksi ja jälkimmäinen kuuluvaksi vanhaan kauppalaan. Me käsitämme Kartuksi” Karrunsaaren” Hallianrannasta Soukonsalmille.

Kylään tultaessa ensimmäisen myötämäen jälkeen silmä tavoittaa oikealla Hämylänlahden ja Koivikon leirikeskuksen takaa Ikaalisten kylpylän ja kaupungin. Vasemmalla Uuraslahti lepää peltojen ja metsikön takana odottaen jyrkänteilleen ihailijoita. Taivallahden sillalla nopeutta on laskettava, jotta ehtii ihailla auringon kimallusta järven peilityynellä pinnalla.  Vastakkaiselta puolelta näkyy kaupungin vesitorni. Hujakan jyrkän mäen jälkeen eteen avautuu levollinen kulttuurimaisema, kylän keskusta. Edessä tie haarautuu kylätieksi. Risteyksen maamerkkinä on maitolaituri, Kartturi. Takana siintää Kyrösjärven iso selkä.

Kartturilta oikealle kylätie johtaa isojaon aikaiseen kyläkeskukseen, Vanhan kylän vainioille, horisontissa Ikaalisten kirkon torni, vanha kauppala ja Toivolansaaren leirintäalue. Vasemmalle käännyttäessä länsipuolen kapea Uuraslahti on Soukon salmin kautta yhteydessä Kyrösjärven Isoon selkään. Kylätien pohjoispäässä voi ihailla vastapäisiä ilta-auringon kultaamia Lantin kallioita.

Kyrösjärvi ympäröi koko Karttua. Meillä on rantaviivaa suhteessa enemmän kuin millään muulla Ikaalisten kylällä. Kartun rannoilta näkee kauas. Silmät ja sielu lepäävät!

Näin ajatteli myös 1920-luvulla Bertel Laurell, karttulainen kunnanlääkäri runossaan Päivä Kyrösjärvellä:

” Sun kaikki sadat saares ja niemes lahtineen. Jo teitä vaarin vaarit ihaili itsekseen. Niin tunnelmia tulvii sun kesäaamuhus, kun päivän nousuun häipyy pois öinen hiljaisuus.

On ulapalla vilpas, kun soutu tuuleen käy. Unohtuu kaikki harmit, ei ketään tiellä näy.

Runon lopussa Laurell katsoo Karttuun päin:

Heläjää iltakellot sapatin kunniaa ja päivänkehrä laskee pois Taivallahden taa.”