Jouko ja Leena

Vanhatalon uusi tarina

Keväällä 2014 alkoi hiljalleen tuntua siltä, että voisimme miettiä uutta vaihetta elämässämme, eli tehdä muutosta. Paljon oli jo tapahtunutkin, olin vähitellen vähentänyt omaa työtahtia ja vaimo oli jäämässä puolieläkkeelle. Lapset olivat muuttaneet Oulusta etelään päin ja varovasti alkoi tuntua siltä, että mitähän jos mekin uskaltaisimme tehdä rohkeita ratkaisuja: Luovutaan Oulusta, talosta ja suunnataan katseemme kohti uutta ja tuntematonta.

Pienen etsiskelyn kautta löysimme melkeinpä sattumalta Ikaalisista vanhan maatilan, joka tuntui mahdollisuudelta, mutta ei ihan ensi näkemältä. Paikka oli ollut asumatta 20 vuotta, ja se näytti ihan siltä, villiltä viidakolta. Varmasti moni olisi luovuttanut jo tässä vaiheessa, sillä ihan kaikki piti  tehdä alusta. Sähkö ja vesi tuli tontille, mutta siinä ne mukavuudet sitten olivatkin. Ikaalisista tiesin siinä vaiheessa sen verran, että se oli pieni kaunis kaupunki, kun olin kylpylässä käynyt pitämässä yhden koulutustilaisuuden. Ihan pöljä päätös sanoivat varman monet tutut ja sivusta asioita seuranneet.

Muutimme ensin vuodeksi Nokialle, käsin aloimme rakentaa Vanhatalon tilaa omaksi paikaksemme. Palkkasimme arkkitehdin ja suunnittelimme päärakennuksen ja talousrakennuksen. Samalla valmistelin käytännön toteutusta projektijohtourakkana. Pilkoin koko rakentamisen pieniin kokonaisuuksiin ja hankin tarvittavat osaaja resurssit ja tekijät. Itse teimme kaikki aputyöt, hankimme materiaalit ja teimme kaikki valmistelut. Talo valmistui pikkuhiljaa. Onnistuimme saamaan hyvät tekijät paikkakunnalta ja vuodesta 2016 lähtien olemme asuneet täällä Ikaalisten Kolkon perällä. Nyt tuntui jo siltä, että olimme tehneet pari vuotta aikaisemmin ihan oikean ratkaisun.

Siinä rakentamisen ohella katselimme vähän ympärillemme ja ihmettelimme,  kylläkin tyytyväisenä, mihin oli päädytty. Lapsemme nimittivät tätä paikkaa  mansikkapaikaksi, ja sitä se varmaankin oli heidän mielikuvissaan vaikka ei se itse mansikkapelto kovin suuri ollut. Vähitellen ajauduimme mukaan Sikurin-Kolkon kylätoimikunnan toimintaan ja tutustuimme sitä kautta syvemmin kylään, kyläläisiin ja paikan historiaan. Kylän asukkaat ovat auttavaista ja mukavaa porukkaa.

Olen nähnyt sen täälläkin, että aktiivinen asenne luo aktiivisuutta. Kun siihen lisätään ripaus rohkeutta ja kyky nähdä uusia mahdollisuuksia, voidaan yhdessä tehdä ja toteuttaa jotakin uutta ja ihmeellistä. Täällä on aina totuttu tekemään asioita yhdessä. Meillä kyläasioita tehdään yhteisöllisesti: ensin suunnitellaan yhdessä, sitten tehdään se mitä on suunniteltu. Työt tehdään talkootyönä kukin omia käytännön vahvuuksiaan hyödyntäen hyvin itseohjautuvasti.

Maaseutumaisessa asumisessa on monia hyviä puolia, jotka näyttävät vain korostuvan, kun haetaan toimivia ratkaisuja ekologisiin, kestävää kehitystä tukeviin pulmiin. Ikaalinen on hyvä paikka asua ja elää, tarvittaessa löytyy maaseudun rauhaa, kaunista tilaa ja hiljaisuutta. Peruspalvelut toimii hyvin ja erikoispalvelutkin on saatavilla lyhyen ajomatkan päästä.