Blogi

15.5.2019

Kyläläisyys sisimmässäni

Meillä jokaisella on kotipaikka. Äkkiseltään voisin sanoa olevani ikaalislainen, asunhan minä Ikaalisten kauniissa ja vanhassa kaupungissa. Tavatessani ulkopaikkakuntalaisen minä mielelläni kerron olevani tämän kaupungin asukas. Tarkennan vielä, että Ikaalinen on noin 50 kilometriä pohjoiseen Tampereelta. Kerron meidän kesäisestä Sata-Häme Soi-juhlastamme, Ikaalisten kylpylästä ja kaupunkimme keskustasta, Suomen pienimmästä, kauneimmasta ja vanhimmasta kauppalasta. Juuri siitä julkisuuskuvasta, mitä Ikaalisten kaupungista ulospäin luodaan.

Minäkuvani ikaalislaisena koostuu vielä pienemmistä murusista. Tarkennuksista, joilla liitän itseni osaksi tätä yhteisöä – kylistä.

Kotikyläni on Niemi, pieni ja kaunis kylä Viljalan kainalossa. Siellä on ollut kotini jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tutustuin yhteisöön ja yksilöihin, otin selvää historiasta ja annoin ajan kulua. Nyt katsoessani Niemen ja Viljalan aukeiden yli Kilvakkalaan koen, että täällä haluan asua ja olla.

Ikaalilaiseksi voi tulla hetkessä, mutta kyläläisyys vaati itseltä lisää. Tahtotilaa olla yhteisön jäsen ja toimimista sen parhaaksi. Se on vähän kuin ydinperhe, josta on hyvä ponnistaa maailmalle ja jonne voi myöhemminkin palata. Se on myös mahdollisuus auttaa toisia, pienillä hyvillä teoilla voi omaa kyläyhteisöään muuttaa lintukodoksi, jossa jokaisen yhteisön jäsenen on hyvä olla yksilönä ja persoonana.

Kilvakkalan seudun kylät ovat osa Ikaalisten kaupunkia verevänä ja henkevänä ja meistä kyläläisistä jokainen vahvana osana Ikaalisten kaupunkia.

Tervetuloa yhdeksi meistä!

kirjoittanut Minnatuulia Mäkelä